Viulunsoittaja katolla -musikaalin dynaamisuus pitää otteessaan

Eipä se nyt niin tavattoman yleistä ole, että esitys imaisee katsojan mukaansa sellaisella voimalla, joka saa vain odottamaan lisää, yllättymään yhä uudestaan, haltioitumaan. Vielä vähemmän sitä voisi odottaa teokselta, jonka moni uskoi olevan jo loppuun kaluttu. Tampereen Työväen Teatteri tällaisen tempun kuitenkin tekee. Perjantaina 1.9. ensi-iltansa saanut Viulunsoittaja katolla on musikaalien musikaali.

Venäläisen Sholom Alecheimin (1859–1916) Tewje, maitomies -kertomuskokoelmaan (suom. Liisa Ryömä, 1969) pohjautuva musikaali sijoittuu pieneen ukrainalaiskylään, Anatevkaan. Siellä maitokauppias Tevjen tyttäret lyöttäytyvät kyläyhteisössään syvään juurtuneita arvoja vastaan ja päättävät itse valita puolisonsa. Tätä on Tevjen ja Anatevkan kylän vaikeaa sulattaa — onhan avioliitto kaikkien kyläläisten asia. Kumpi voittaa, rakkaus vaiko järki?

Kaiken tämän taustalla tsaarin hirmuhallinnon alullepanemat vainot nostavat jo päätään. Anatevkalaiset ovat samaa lihaa ja verta, elävät ja kokevat asiat tiiviinä yhteisönä niin hyvässä kuin pahassakin. Miten joukkovoima kantaa siinä vaiheessa, kun koko tulevaisuus on uhattuna?

Viulu5
Anatevkan asukkaat muodostavat kirjavan kyläyhteisön. (Kuvassa keskellä Juha-Matti Koskela, takana Minna Hokkanen (vas.), Jari Leppänen, Pentti Helin, Olga Lepistö, Petra Karjalainen, Jaakko Nieminen, Antti Nieminen, Anssi Valikainen, Helena Puukka ja Helmi Hollström. Kuva: Kari Sunnari)

Yhdeksi tarinan merkittävimmäksi teemaksi on luettavissa juurikin yhteisön voima; miten yhteisöön päästään, miten sen sisällä eletään ja mitä tapahtuu sitten, kun siitä joutuu ulos tai koko sen olemassaolon mahdollisuus kyseenalaistuu. Itseäni kiinnosti myös erityisesti se, miten tarinasta kumpusivat sukupolvien väliset kuilut.

Esitys alkaa Anatevkan asukkaiden esittämällä Perinteet-kappaleella — perinteet ovat kyläyhteisössä kunniassaan ja niitä on vaalittava. Niinpä siinä vaiheessa, kun nuoremmat alkavat puhua avioliiton yhteydessä rakkaudesta, ollaan vaarallisilla vesillä. Tuohon saakka kylässä on naimakaupat tehty järkiperustein. Käsitys järkiavioliitoista horjuu Alecheimin alkuperäistarinassa samaan tapaan kuin toisen aikalaisensa, Leo Tolstoin, Anna Kareninassa (1875–1877).

Viulu3
Tevjen tytär Hodel (Maria Lund) ja ylioppilas Perchik (Antti Lang) yltyvät kohtalokkaaseen paso dobleen. (Kuva: Kari Sunnari)

Joseph Steinin käsikirjoittama ja Jerry Bockin säveltämä menestysmusikaali on Miika Murasen viimeiseksi jäävä ohjaustyö kiinnitettynä ohjaajana TTT:ssa. Tämän komeammin Murasen rupeama suuressa teatteritalossa tuskin olisi voinut päättyä. Tulkinta Viulunsoittaja katolla -musikaalista pitää sisällään jonkin syvemmän ymmärryksen tästä teatteritaiteen muodosta, ja epäilen sen koskevan sitä, miten luodaan jännitteitä; miten musikaaliin rakennetaan herkeämättä otteessaan pitävä dynamiikka.

Voimakkaita jännitteiden luojia ovat niin episodimainen kerronta kuin musiikki ja koreografinen liikekielikin. Salaisuus piilee niiden yllätyksellisyydessä.

Juuri kun Joonas Mikkilän johtama klezmer-bändi (klezmer = Itä-Euroopan juutalaisten kansanmusiikki) on päässyt rehevän slaavilaisen musiikin ytimeen kaiken rehellisyytensä ja kansanomaisuutensa voimin, rytiseekin näyttämö pian paso doblen eksoottisista, kurinalaisista rytmeistä. Kuulinko jossain kohtaa myös intialaisesta musiikista kaikuvia soundeja? Perinteisiin toteutuksiin nähden pieni bändi ei todellakaan kuulosta pieneltä, vaan voimaannuttaa dramaattisella energiallaan.

Viulu2
Kylänmiesten ripaska on henkeäsalpaava taidonnäyte. (Kuvassa eturivissä Antti Lang (vas). Jyrki Mänttäri, takarivissä Antti Nieminen, Jukka Kontusalmi ja Jeffrey Kam. Kuva: Kari Sunnari)

Musiikki ja koreografia sulautuvat esityksessä poikkeuksellisen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Alkuperäisen koreografian suunnitelleen Jerome Robbinsin kädenjäljestä nähdään koreografi Petri Kauppisen mukaan vain rippeitä ja tilalla on täysin omalakinen orgaanisuus ja svengi.

Koreografinen ilmaisu onkin omaa luokkaansa, ja esimerkiksi Hodelin (Maria Lund) ja Perchikin (Antti Lang) paso hurmaa vaarallisella latautuneisuudellaan. Onneksi myöskään paluussa kaiken alkujuurille ei ole emmitty, vaan esityksessä nähdään lisäksi aito, ukrainalaisen kansanperinteen ytimeen kuuluva ripaska — vaikkakin onnistuneesti tyyliteltynä. Kolmen miesesiintyjän lasipullot päänsä päällä toteuttama taidonnäyte on nostettu erityiseksi shownumeroksi, mikä palvelee ukrainalaistanssin alkuperäisajatusta naisen hurmaamisesta ja toisaalta miesten keskinäisestä kilvoittelusta.

Viulu4
Sympaattisen Tevjen roolissa nähdään Ola Tuominen. (Kuva: Kari Sunnari)

Ola Tuominen on maitokuski Tevjen rooliin nappivalinta. Tuomisen tilannekomiikan taju ja moniulotteinen ulosanti tekevät hahmosta kaikista oikuistaan huolimatta rakastettavan. Yhdessä Petra Karjalainen näyttelemän, napakan Golde-vaimonsa kanssa he ovat hersyvä pariskunta.

Kiovasta Anatevkaan tullutta ja Tevjen tytärtä liehittelemään päätyvää ylioppilasta, Perchikiä, näyttelee monilahjakas Antti Lang. Hänen virtuositeettinsa tanssijana pääsee tässä roolissa oikeuksiinsa.

Teemu Loikaksen suunnittelema lavastus on vaikuttava kaikessa näennäisessä yksinkertaisuudessaan. Pystypäin asetetuista erimittaisista laudoista rakennettu kaarisilta taustoittaa näyttämön taka-alaa jylhänä ja olennaisesti siihen kuuluvana osana tunnelmia vaihtelee taustalla muuntautuva kajo (valosuunnittelu: Sami Rautaneva). Maisema vaihtelee sinisen seesteisyydestä vaaraa enteilevään verenpunaiseen.

Myös pyörivää näyttämöä hyödynnetään, mikä mahdollistaa sujuvasti eri tapahtumapaikkojen toteutuksen. Toisaalta pyörivää liikettä käytetään mitä ilmeisimmin myös puhtaana tehokeinona, ja jossakin kohtaa taisin miettiä, unohtiko ohjaamossa joku painaa stop-nappulaa.

Viulu6
Anna Pukkila näyttelee viulunsoittajaa, joka johdattaa maitomies Tevjen elämänpolkua. (Kuva: Kari Sunnari)

Vaikka Viulunsoittaja katolla on täynnä veijarimaista huumoria, TTT:n tulkinnassa tiedostetaan se, mitä tuleman pitää, esityksen ensisekunneista lähtien. Kalle Nytorpin paikoin makaaberi äänimaisema viestittää kyläyhteisön ylle varjonsa laskevasta uhasta jo esiripun noustessa.

Lataus kantaa aina traagiseen loppuun saakka. ”Anatevka… Anatevka…”, laulaa kuoro musiikin pauhatessa kiihkoisasti. Metallisen verkon takana avuttomat, mutta yhä uhmakkaat katseet. Laskeutuva esirippu vangitsee anatevkalaiset sisäänsä, ja minä olen sanaton.

Jaakko Virrankoski

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI: Viulunsoittaja katolla. KÄSIKIRJOITUS: Joseph Stein (Sholom Alecheimin kertomuksiin perustuen). MUSIIKKI: Jerry Bock. LAULUJEN SANAT: Sheldon Harnick. SUOMENNOS: Esko Elstelä. OHJAUS: Miika Muranen. KOREOGRAFIA: Petri Kauppinen. MUSIIKILLINEN ASIANTUNTIJA: Eeva Kontu. KAPELLIMESTARI: Joonas Mikkilä. LAVASTUS: Teemu Loikas. PUVUT: Marjaana Mutanen. VALUSUUNNITTELU: Sami Rautaneva. ÄÄNISUUNNITTELU: Kalle Nytorp. ROOLEISSA MM: Anna Pukkila, Ola Tuominen, Petra Karjalainen, Petra Ahola, Maria Lund, Miila Virtanen, Idalilja Raipia/Helmi Hollström, Ansa Ahola/Karolina Tapala, Antti Lang. ORKESTERI: Joonas Mikkilä, Ilkka Arola/Martti Vesala, Riku Kettunen/Lauri Hannu, Eeva Oksala/Lotta Laaksonen, Oona Rosenlund/Hanna Kilpinen, Ari Isotalo, Teemu Broman, Severi Kärki/Pekka Ahonen. KESTO: n. 2h 50min (sis. väliajan). LIPUT: 53/51/48 €. ENSI-ILTA: 1.9.2017 Suurella näyttämöllä. (Artikkeliuvassa keskellä Ola Tuominen (Tevje) ja Petra Karjalainen (Golde). Kuva: Kari Sunnari)   

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s