Viimeinen laiva on mukava kertakäyttömusikaali

”Saa jo kirskua ketjut ja rytistä parrut, on pauhua, kolketta hirvittävää”, raikaa lian peittämien telakkatyöläisten laulu Turun Kaupunginteatterin syksyn avanneessa Viimeinen laiva -musikaalissa. Eikä kyseessä olekaan ihan mikä tahansa musikaali, vaan ”Sting-musikaali”, jota vieläpä supertähti itse kunnioitti läsnäolollaan viime lauantaina (itse näin esityksen päivää aiemmin).

Itse en lukeudu Stingin musiikin suurkuluttajiin, mutta todettavahan se on, että kun viimeiseen laivaansa nousseet telakkatyöläiset laulavat: ”Teräsvuori tuo halkaisee tiet aaltojen, laiva viimeinen”, ja häviävät aluksellaan merelle mahtavat kuohut jälkeensä jättäen, tuntuu kieltämättä komealta.

Vastaremontoitu näyttämö on muuttunut karskiksi telakkamiljööksi, jossa teräs kolisee ja rälläkkä syöksee kipinöitään, mutta ei kuitenkaan sellaisella voimalla, että sisälläni roihahtaisi palamaan. Mikko Koukin ohjaama suurmusikaali yllättää vaisuudellaan.

Laiva4
Kaupunginteatteri on tänä syksynä fyysisen työn näyttämö. (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

John Loganin ja Brian Yorkeyn käsikirjoittama Viimeinen laiva on nimenomaan Koukin ohjaustyöksi poikkeuksellisen kiilloteltu. Mielenkiintoa ylläpitävä arvaamattomuus ja rosoisuus eivät ole osa tätä teosta, kuten useasti Koukin teoksissa on tapana ollut. Brittimaestron säveltämästä musiikistakaan ei jää päähän muu kuin nimikkokappale, joka tosin tavattoman kaunis sitten onkin.

Juonikaan ei isoja yllätyksiä pidä sisällään. 14 vuotta sitten englantilaisen telakkakaupungin taakseen jättänyt Gideon Fletcher (Olli Rahkonen) palaa entiseen asuinpaikkaansa. Miestä ovat vastassa niin lakkauttamistaan odottava telakka kuin nuoruutensa rakastettukin (Anna Victoria Eriksson), jonka elämä on jo aikapäiviä sitten ollut uusissa uomissaan.

Menneisyyttään Gideon ei kuitenkaan pääse pakoon. Niin koko kaupungin sydän, telakka, kuin jo äidiksikin ehtinyt Meg palauttavat vanhat tunteet pintaan. Ennen kuin kaupungin ja siellä kipuilevien ihmisten kohtalo sinetöidään, on aika rakentaa vielä yksi, viimeinen laiva.

Laiva1
Lavastus luottaa yksinkertaisuuden estetiikkaan. Kuvassa Anna Victoria Eriksson ja Olli Rahkonen. (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Elementit sentimentaaliseen tunteiluun ovat kaikin puolin kohdillaan. On yhden onnellisen aikakauden päätös, on menetetty rakkaus ja on lähteviin laivoihin liitetty kaihon symboliikka, joka tavoitetaan Kaupunginteatterin tulkinnassa hyvin; yksinäinen laiturinnokka on muistojen, erojen ja kohtaamisten vavahduttava kuvastaja taustallaan sinisenä siintävä meri.

Lavastus on kaiken kaikkiaan omaperäisellä tavalla yksinkertainen. Jani Uljas ei selvästikään sitä suunnitellessaan ole halunnut olla ennalta-arvattava. Olisi voinut kuvitella, että teräksisistä merten jättiläisistä syntyvät mielikuvat olisivat näkyneet myös massiivisena lavastuksena, mutta lavaste-elementit ovat enemmänkin esittämiensä kohteiden aihioita, jotka katsoja mielikuvituksellaan täydentää kokonaisiksi.

Lavalle laskettavat laivan peräosa ja valtavat potkurit on toteutettu isoina yksiulotteisina printtilavasteina. Laajennetun näyttämön syvyyttä hyödyntävät telakan rakennustelineet ja sillat muuntautuvat lopussa esittämään kokonaista liikkuvaa laivaa. Kekseliästähän tämä omalla tavallaan on, mutta tiedä sitten, olisiko jotain hiukan suureellisempaa kaivannut.

Kalle Ropposen suunnittelemilla valoilla pelataan tyylikkäästi ja modernisti. Ne luovat näyttämölle graafisia kuvioitaan kuin rock-konserteissa ikään.

Laiva8
Gideon (Olli Rahkonen, vas.) käy ripittäytymässä Isä Jamesin (Taneli Mäkelä) luona synnyinseudulleen palattuaan. (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Tiedä häntä, tulevatko pääosissa nähtävät Anna Victoria Eriksson ja Olli Rahkonen jäämään historiaan Turun Kaupunginteatterin omana Ansana ja Taunona, mutta heidän kemiansa kohtaavat tässäkin näytelmässä mahtavasti. Roolihenkilöiden riipivät ja ristiriitaiset tunteet ovat lähes käsin kosketeltavia. Niin ikään molempien laulusuoritukset ovat komeaa kuunneltavaa.

Isä James O’Brienin roolissa nähtävä Taneli Mäkelä tekee elintavoiltaan hiukan kyseenalaisen papin roolinsa varmoin ja vähin elein, mutta lopputulos on samalla lämmin sekä hauska. Ilahduttavaa myös on, että Riitta Salmisen kaunis laulunääni pääsee Peggy Whiten roolissa pitkästä aikaa kunnolla esille. Räväkkänä baarinpitäjänä nähtävä Kirsi Tarvainen loistaa jälleen kerran komediennen taidoillaan.

Laiva2
Musikaalin koreografia on ihastuttavan yllättävää. (Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Yksi silmiinpistävimmistä osa-alueista Viimeisessä laivassa on koreografia, joka on Jouni Prittisen käsialaa. Telakan työmiesten machot jalaniskut muuttuvat äkkiarvaamatta kepeisiin pyörähdyksiin. Kypärät ja haalarit yllään tanssivat uroot tuovat jossakin kohdassa mieleeni Village People’n — eikä tämä ole moite! Koreografia on kaikin puolin kiinnostavaa ja viihdyttävää katsottavaa.

Viimeinen laiva sopii esitettäväksi Turkuun ehkä paremmin kuin mihinkään muuhun kaupunkiin Suomessa. Telakka on täälläkin musikaalin tavoin osa kollektiivista identiteettiä. Johonkuhun paljasjalkaiseen turkulaiseen musikaali saattaa kolahtaa kovemmin, mutta itse kaupunkiin muualta muuttaneena koin sen kivana kertaluonteisesti katsottavana esityksenä.

Jaakko Virrankoski

Linkki esityksen verkkosivuille: http://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/viimeinen-laiva

TURUN KAUPUNGINTEATTERI: Viimeinen laiva. TEKSTI: John Logan, Brian Yorkey, Sting. SUOMENTAJA: Mikko Koivusalo. SÄVELLYS: Sting. MUSIIKIN SOVITUS: Rob Mathes. KAPELLIMESTARI: Jussi Vahvaselkä. OHJAUS: Mikko Kouki. KOREOGRAFIA: Jouni Prittinen. LAVASTUS: Jani Uljas. PUKUSUUNNITTELU: Tuomas Lampinen. VALOSUUNNITTELU: Kalle Ropponen. VIDEOSUUNNITTELU: Mika Hiltunen, Sanna Malkavaara. ÄÄNISUUNNITTELU: Iiro Laakso, Eero Auvinen. NAAMIOINNIN SUUNNITTELU: Heli Lindholm. PYROSUUNNITTELU: Tero Aalto. ROOLEISSA: Olli Rahkonen, Taneli Mäkelä, Jussu Pöyhönen, Anna Victoria Eriksson, Mikael Saari, Jonas Saari, Kalle Kurikkala, Saara Kaskilahti, Riitta Salminen, Kirsi Tarvainen, Mikael Haavisto, Panu Kangas, Lasse Pajunen, Tuukka Raitala, Pauliina Saarinen, Petter Andersson, Mikko Jokinen, Laura Wiklund. ORKESTERI: Ari Kataja, Juha Keskinen, Taneli Korpinen, Markus Länne, Matti Moilanen, Jarmo Nikku, Ville Pere, Jani Riihimäki, Katariina Sallinen, Marja Sihvo, Marko Valtonen, Joni Vierre, Ville Vihko. KESTO: 2 h 40 min. LIPUT: 39–47 €. EUROOPAN KANTAESITYS: 15.9.2017 päänäyttämöllä. (Artikkelikuvassa Anna Victoria Eriksson, Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s