Seitsemän veljestä on tulikivenkatkuista psykedeliaa isojen poikien hiekkalaatikolla — ja arvokas hartaushetki edeltäjien perinnölle

Turun Kaupunginteatterin Seitsemää veljestä vuosimallia 2017 saattoi pitää jonkin sortin tapauksena jo ennen kuin sitä oli kukaan edes nähnyt. Syitä on kaksi. Leimaa-antavampi lienee se, että teos esitetään teatteritalossa tänä syksynä ensimmäistä kertaa sitten yli 40 vuoden takaisen Kalle Holmbergin ohjauksen, joka jäi ennennäkemättömällä menestyksellään suomalaisen teatterin historiaan.

Toinen syy on se, että 2000-luvun tulkinnan ohjaa nuorta ohjaajasukupolvea edustava kapinallinen, teatterin kauhukakaraksikin tituleerattu Lauri Maijala.

Ylletäänkö Holmbergin ohjauksen kanssa samaan vai ylitetäänkö se, kenties? Entä miten uudistushaluinen ja vimmainen tulkinta nuorelta ja palavasieluiselta ohjaajalta nähdään?

No. Jos marraskuisena iltana silmieni edessä seitsenhenkinen veljeskatras bailaa Pet Shop Boysin tahtiin, enkeli päräyttää näyttämölle punaisella panssarivaunulla ja kuvaus joulun lämpöisestä tunnelmasta saa ihan jopa homoseksuaaliset mittasuhteet, voidaan kai puhua jonkinasteisesta uudistusmielisyydestä.

Seit 3
Jouluinen idylli Impivaarassa. Vasemmalta Pyry Äikää (Tuomas), Olli Rahkonen (Aapo), Joonas Saartamo (Juhani), Joel Mäkinen (Timo), Jonas Saari (Lauri), Paavo Kinnunen (Eero) ja Markus Järvenpää (Simeoni). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Maijalan Seitsemän veljestä tuntuu kamppailevan oikeutuksestaan nyt hiukan samoissa mittelöissä kuin Louhimiehen Tuntematon sotilas. Kosketaan johonkin, joka on (ainakin) jo kerran tehty mestarillisesti. Silloin kriittinen katsanto on normaalia ankarampaa.

Mielestäni Maijalan veljeksille on Turussa tilaus. Siinä, missä uusi Tuntematon lunastaa paikkansa tuomalla historialliset tapahtumat lähemmäs nuorta sukupolvea modernin elokuvakerronnan kautta, esittää Maijala tulkinnassaan kysymyksen siitä, voiko ihminen muuttua, ja läväyttää eteemme jotain sellaista, joka saa mietiskelemään hämmennyksen vallassa, että näinkin teatteria voi näemmä tehdä.

Seit 6
Veljekset torjuvat Hiidenkiwelle pyrkiviä härkiä. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Itse asiassa tässä tulkinnassa lukutaidottomien ja joutilaiden nuorten miesten kasvusta — ja kaiken tämän synnyttämästä yhteiskunnallisesta uhasta — on paljon samaa kuin toisen niin ikään tänä syksynä Kaupunginteatterille ohjaavan (Kybersielut, ensi-ilta 17.11.) lahjakkaan visionäärin, Janne Reinikaisen, parin vuoden takaisessa Nummisuutareissa (Kansallisteatteri).

Eetoksellista samankaltaisuutta tuo toki se, että molemmat ovat Aleksis Kiven teoksia, mutta esimerkiksi Janne Vasaman suunnittelema massiivinen, seurantalon salia muistuttava lavaste puupintoineen, erikoiset ja sinällään jännittävät musiikkivalinnat, vanhahtava kieli versus moderni kuvasto ja huumeiden värjäämä hedonismi ovat molemmille näytelmille yhteistä. Teokset pursuavat kiehtovia kontrasteja.

Samaa on myös rytmityksessä, joka epätasaisuudellaan lähentelee jo suoranaista hävyttömyyttä, mikä ei läpikotaisin ole huono asia, muttei kauttaaltaan hyväkään. Yhtäältä rytmilliset nyanssit antavat katselukokemukseen viehättävää vaihtelevuutta, mutta esimerkiksi Laurin pitkä monologi — joka sinällään on hieno hartaushetki Kiven sävykkään kielen äärellä — ja loppukohtauksen tarpeettoman pitkäksi venytetty ”aapistunti” tuntuvat suoranaiselta väsytystaktiikalta.

Seit 4
Poikien saunontareissu päättyy ikävästi. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Sen sijaan alku, jossa esirippu nousee kaoottisen instrumentaalimusiikin saattelemana ja paljastaa takaansa puukepeillä lattiaa paukuttavat veljekset, on vaikuttava näky ja hieno kumarrus 70-luvun versiossa nähdylle näyttämökuvalle.

Niin ikään härkien yritys tunkeutua Hiidenkiwelle, jonne veljekset ovat niitä paenneet ja joka tässä tulkinnassa on ravintola (!) valkoisine pöytäliinoineen, on toteutettu alas rämähtävine kattolautoineen ja lautasta paukuttavine härkineen mahtavasti.

Viimeistään joulunvietto Impivaarassa — jossa pojilla on niin auvoista ja suloista, että kaikki tämä ylenpalttinen herttaisuus saa nielaisemaan väärään kurkkuun ja nauramaan vedet silmissä — on osoitus siitä, että Maijalan näkemykselle näyttää olevan ominaista viedä kaikki aina vähän pidemmälle kuin kukaan olisi osannut odottaa. Tämä koskee myös hahmoja, ja näytelmän vahvuus onkin ennen muuta ansiokkaassa näyttelijäntyössä.

Seit 5
Jonas Saari on omissa oloissaan viihtyvä Lauri. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Taiteellisena tunnetun Laurin lahjakkuutta ilmennetään leuat auki loksauttavalla soolotanssinumerolla oopperamusiikin siivittämänä. Myös miehen tuntemus itsestään myyränä tarkoittaa sitä, että hän sitten myös muuttuu myyräksi! Jonas Saari taipuu tulkinnassaan moneen, mistä iso kiitos.

Rämäpäisenä Juhanina, veljeksistä vanhimpana, nähtävä Joonas Saartamo tekee roolistaan aidosti uhkaavan ja jopa pelottavan. Tulkinnassa näkyy kuitenkin ehkä veljeksistä kipeimmin se, mitä elää kovan kuoren alla. Veljesten edesottamuksia seuratessa voi kaiken kaikkiaan tehdä sen kovin sydäntä särkevän havainnon, että nämä riehuvat, ryyppäävät ja väkivaltaiset nuorukaiset ovat, Juhanin sanoin, kuitenkin vain pieniä poikia.

Heroiinihöyryissään kattokruunuun kipuavan Simeonin kertomus näkemästään Lusifeeruksesta on puolestaan Markus Järvenpään ilmaisullinen tähtihetki.

Seit 2
Simeoni (Markus Järvenpää) on kokenut jotakin karmaisevaa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Erityisen vivahteikkaina hahmoina veljekset eivät kuitenkaan eteemme avaudu, vaan Juhani riehuu riehumistaan ja sivuun vetäytyvä Lauri pysyttelee pääosin omissa oloissaan. Sellaisina veljeskatraan luonneskaala on kautta aikojen opittu tuntemaan ja siitä — näemmä hyvin yksipuolisesti — ohjaaja on halunnut pitää kiinni.

Näin ollen Olli Rahkosen Aapo, Pyry Äikään Tuomas, Joel Mäkisen Timo ja Paavo Kinnusen Eero ovat ilman muuta vahvaa näyttelijäntyötä, mutta tulkinnat hiukan hukkuvat muiden veljesten sooloiluihin. Maininta on kuitenkin annettava Joel Mäkisen piano-osuuksille, joista erityisesti Maijalan säveltämä ja Kiven tekstiin pohjautuva Sydämeni laulu on piristävä ja onnistuneen omaperäinen kerronnallinen ratkaisu.

Muiden roolien näytteleminen on jätetty kahden näyttelijän harteille. Ulla Koivuranta ja Petri Rajala tekevät tässä upeaa työtä, jossa muuntautumiskyky pääsee oikeuksiinsa. Rooleihin kuuluvat muun muassa orvoiksi jääneiden poikien äiti ja isä. On jollakin tasolla vavahduttavaa, että heidän taustalla näkyvät kuvansa seuraavat herkeämättä poikien kasvukipuja.

Seit 7
Toukolainen saa osansa veljesten vihasta. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Turun Kaupunginteatterin Seitsemän veljestä on leikittelevä kertomus nuorista vihaisista miehistä, jossa kujeileva lähestymistapa ei vähennä yhtään sitä väkivaltaisen uhan tuntua, jonka yhteiskunnan laidalle luiskahtaminen pahimmillaan synnyttää. Samaan aikaan voi tehdä psykedeelisen matkan sellaisen kuvaston parissa, joka ilmaisee modernisti, huumehoureiden lailla tunteiden äärimmäisyyksiä. Tällaista teatteria ei ihan missä tahansa näe.

Olo esityksen jälkeen on vähintäänkin tärähtänyt. Mielipiteen muodostaminen siltä istumalta on vaikeaa. Jo pelkässä toteutuksellisessa kavalkadissa on sen verran paljon sulateltavaa, että pohdinta näytelmän ydinkysymyksestä, eli ihmisen mahdollisuudesta muuttumiseen, on vasta seuraavan päivän asia.

Jaakko Virrankoski

Linkki esityksen verkkosivuille: https://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/seitseman-veljesta

Turun Kaupunginteatteri: Seitsemän veljestä. Teksti: Aleksis Kivi. Dramatisointi ja ohjaus: Lauri Maijala. Lavastus: Janne Vasama. Pukusuunnittelu: Tuomas Lampinen. Valosuunnittelu: Jarmo Esko. Äänisuunnittelu: Iiro Laakso. Naamioinnin suunnittelu: Heli Lindholm. Rooleissa: Joonas Saartamo, Olli Rahkonen, Pyry Äikää, Markus Järvenpää, Jonas Saari, Joel Mäkinen, Paavo Kinnunen, Ulla Koivuranta ja Petri Rajala. Kesto: n. 3 h (sis. väliajan). Liput: 35–39 €. Ensi-ilta Suurella näyttämöllä 3.11.2017. (Artikkelikuva: Otto-Ville Väätäinen)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s