Näyttävä tieteisfiktio sulattaa skeptikonkin sydämen

Mainittakoon heti alkuun, etten ole tieteisfiktion ystävä. Se ei ole sytyttänyt minua sen enempää kirjallisuuden kuin elokuvankaan puolella, lukuun ottamatta muutamia lajityypillisiä hybridejä, kuten Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -romaania.

Mutta jos kohdalle sattuu sellainen harvinaislaatuinen mahdollisuus, että scifiä esitetään teatterinäyttämöllä, ja tekijöinä ovat vieläpä Janne Reinikaisen, Pamela Tolan ja Lauri Tilkasen kaltaiset nimet, on tilaisuuteen aiheellista tarttua. Turun Kaupunginteatterin Kybersielut on yksi teatterisyksymme kiinnostavimpia ja näyttävimpiä teoksia.

Kyb1
Miten paljon ihmiseen voi lisätä teknologiaa? Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Okko Leon, Marko Järvikallaksen ja Harri Virtasen käsikirjoittama ja Janne Reinikaisen ohjaama Kybersielut kysyy, miten paljon ihmiseen voi lisätä teknologiaa ennen kuin tämä lakkaa olemasta ihminen ja muuttuu kyborgiksi (=biologinen eliö, johon on yhdistetty tekniikkaa). Kehyskertomuksena toimii rakkaustarina, jossa ihminen ja kyborgi ovat löytäneet toisensa, eikä se ole kaikille ihan ok. Tästä alkaa paikoin jopa toimintaelokuvamainen, nopein leikkauksin etenevä tarina.

Historia on osoittanut, että vieras pelottaa ja saa tarttumaan surullisen useasti aseisiin — joko fyysisesti tai henkisesti. Kybersieluissa tämä havainto on keskiössä, kun kyborgit saavat kuulan kalloonsa yksi toisensa jälkeen. Väkivalta on kauttaaltaan kärjistetyn brutaalia.

Samalla näyttäytyy katalasti ihmisen taipumus tuhoamiseen muutoinkin, mistä vihjaa videoprojisointien luontokuvasto synnyttäen mielleyhtymiä muun muassa ilmastonmuutokseen. Näytelmä saa onnistuneesti avaamaan silmät sille, miten vahvoja scifin yhtymäkohdat todellisuuteemme oikeastaan ovatkaan.

Kyb4
Luonto on keskeinen osa Kybersielujen kuvastoa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tarina on jaettu osiin 1.–3. ja tapahtumapaikkoina ovat vuoroin kaupunki ja maaseutu. Alussa näyttämölle nousee tavallisen (?) perheen tavallinen kaupunkiasunto kertojaäänen taustoittaessa vallitsevaa tilannetta. Tunnelmassa on jotain kiehtovan jännitteistä, brechtiläistä keinotekoisuutta. Melko pian dystooppinen imu vie kuitenkin mukanaan, ja edessä on ennen kaikkea visuaalinen elämysmatka.

Syyskauden viimeisessä ensi-illassa päästään esittelemään uuden pienen näyttämön teknisiä mahdollisuuksia oikein toden teolla, ja voi taivas, miten se onkaan komeaa! Pelkän visuaalisuutensa ansiosta Kybersielut kestäisi useammankin katselukerran.

Kyb7
Näytelmä on ennen kaikkea visuaalinen teos. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Useassa osassa nouseva ja laskeva näyttämö luo näkymään henkeäsalpaavaa ulottuvuudellisuutta ja toisinaan pää on ihan pyörällä siitä, millainen rakennelma oikein onkaan kyseessä. Jani Uljaan sinällään simppeli lavastussuunnittelu perustuukin paljolti nostinten käyttöön, mitä tukevat sujuvasti Petri Suomisen vaikuttavat valot ja Sanna Malkavaaran maalaukselliset, luontoaiheiset videoprojisoinnit. Yksi komeimpia näkymiä on ukonilma salamoineen.

Tiina Kaukasen suunnittelemat puvut heijastelevat kiinnostavasti tutun ja vieraan yhteentörmäystä. Kaupunkiympäristössä voi kohdata kenelle tahansa tuttuja arkisia vaateparsia, jolloin ihmiset ja kyborgit eivät näiltä osin erotu toisistaan. Sen sijaan maaseudun väestö on puettu intialaisiin Ikat-kankaisiin, mikä on mielenkiintoinen viittaus vieraantumiseen suomalaisuuskuvastonkin alusta ja juuresta, maaseudusta.

Kyb8
Aalbah (Minna Hämäläinen) on salaperäinen hahmo. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Minna Hämäläisen näyttelemä Aalbah, eräänlainen maaseudulla elävien ylipapitar, on luotu kiehtovan mystifioiduksi hahmoksi. Turbaanimainen päähine, alati tupruava savuke ja Hämäläisen ylväs olemus riittävät taikomaan hahmon ympärille maagisen tunnelman.

Kielletyn rakkauden kokevat välillään Pamela Tolan näyttelemä Lori ja Lauri Tilkasen Daniel. Pariskunta on kieltämättä raamikas, oiva valinta rakastavaisiksi. Silti heistä toivoisi saavansa irti vielä jotain enemmän, löytävänsä imaisevampaa tarttumapintaa. Joka tapauksessa hahmot näyttäytyvät tragikoomisina olentoina onnistuneesti.

Kimmo Rasila sukkuloi niin poliisipäällikön, kyläläisen kuin rikollisenkin rooleissa. En ole varma, onko roolitulkintojen välillä mainittavia eroja, mutta Rasila tuo Kybersielujen maailmaan jotakin hyvin tervetullutta reteyttä ja rehellisyyttä. Niin ikään komiikan taidon mies hallitsee suvereenisti.

Kyb2
Pamela Tola ja Lauri Tilkanen tähdittävät Kaupunginteatterin uutuutta. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ratkaisu sijoittaa bändi osaksi lavastusta ja osallistaa vieläpä kaikki näyttelijätkin musisointiin, muusikko Kimmo Gröhnin johtamana, tuo kivan tuulahduksen poikkitaiteellisuuden tuntua. Koko porukan rummutussessio osoittaa, että hommaa on harjoiteltu tosissaan. Musiikki kaiken kaikkiaan on yllätyksellistä, ei pelkkiä synteettisiä scifi-soundeja.

Kybersielut on virkistävän ”vierasta” teatteria kaiken kansallistuntoisen Suomi100-mehustelun keskellä. Toki sen myös voi rinnastaa käsittelevän mutkan kautta jo entuudestaan paljon pureskeltuja, ajankohtaisia teemoja, kuten vaikkapa maahanmuuton mukanaan tuomia ilmiöitä, mutta dramaturginen ote ja tyylilaji piristävät raikkaudellaan.

Kyb5
Uuden näyttämön lattianostimet mahdollistavat upeita näkymiä. Kuvassa Lauri Tilkanen ja Minna Hämäläinen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tarinaa sävyttää lisäksi luonteva tilannekomiikka ja kieli poskella luotu camp-henkisyys. Luulenpa, että viimeistään tämä sulattaa pahimmankin scifi-skeptikon sydämen. Puolitoista tuntia kestävää esitystä olisi katsonut pidempäänkin.

Jaakko Virrankoski

Linkki esityksen verkkosivuille: http://teatteri.turku.fi/turun-kaupunginteatteri/ohjelmisto/kybersielut

Turun Kaupunginteatteri: Kybersielut. Teksti: Okko Leo, Marko Järvikallas ja Harri Virtanen. Ohjaus: Janne Reinikainen. Lavastus: Jani Uljas. Pukusuunnittelu: Tiina Kaukanen. Valosuunnittelu: Petri Suominen. Äänisuunnittelu: Mika Hiltunen. Videosuunnittelu: Sanna Malkavaara. Naamioinnin suunnittelu: Heli Lindholm. Sävellys: Kimmo Gröhn. Rooleissa: Pamela Tola, Lauri Tilkanen, Anna Victoria Eriksson, Minna Hämäläinen, Stefan Karlsson, Kimmo Rasila, Kimmo Gröhn (musiikki). Kesto: 1 h 30 min (ei väliaikaa). Liput: 31–35 €. Ensi-ilta: 17.11.2017 Pienellä näyttämöllä. (Artikkelikuvassa Lauri Tilkanen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s